Maaliskuun alussa sain värittää mun osavaltiokartasta kaks uutta osavaltiota, kun mentiin sinne lomalle mun hostperheen kanssa.
Ennen meidän reissua jouduin hyvästelemään mun unkarilaisen ystävän, sillä hän vaihtoi perhettä ja muutti Washington DC:n lähelle. Meillä oli tosi kiva viimeinen ilta yhdessä: katottiin leffaa ja pakkailtiin hänen kamojaan ja tosiaan aamulla heitin hänet lentokentälle.
Samana iltana meidän lento sitte lähtiki kohti Nevadaa! Perillä oltiin myöhään ja kun piti vielä vuokra-auto hakea ja löytää oikea hotelli niin ite olin ainakin jo ihan yliväsynyt kun päästiin perille. Latasin instagramiin semmosia videoita että vähän hävettää jälkikäteen. No ei ees #yolo #noregrets.
Vegasissa ei alkulomasta viihdytty pitkään vaan seuraavana päivänä käytiin aamupalalla ja pikku kävelyllä pääkadulla. Tytöt myös otti yhteiskuvia stripparien kanssa, koska miks ei :D Sen jälkeen alkoi ajomatka kohti Arizonaa ja Grand Canyonia. Tytöt ei aina ihan arvostanu autossa matkustamista mut perille päästiin ja olihan se kanjoni kaiken sen arvoista :D
Mää tein Arizonassa vähän töitä kun mun host vanhemmat meni haikkaamaan kanjonille ja me tyttöjen kans viihdytettiin toisiamme hotellilla. Käveleskeltiin ympäri käytäviä ja stalkattiin siivoojia sekä syötiin aulasta ilmaisia omenia aika monta.
Illemmalla lähdettiin sit koko porukka autolla kanjonille ja voi pojat. Olihan se komee! Kuvat ei kerro kaikkia ja jos sulla on mahdollisuus, mene, näe ja koe!
Seuraavana aamuna ajettiin kanjonille vielä uudestaan ja siellä sato lunta! Osa reiteistä oli sen takia suljettu, mutta ei se midist. Tuli siitä lumesta ihan Suomi mieleen. Sittenpä meillä olikin edessä matka takas Vegasiin. Käytiin ottaan turistikuvat Vegas-kyltillä, jonka jälkeen mentiin vierailemaan mun iskän serkun luona! Hän muutti 19-vuotiaana Jenkkeihin ja on asunut täällä nyt sen viitisenkymmentä vuotta. En ole häntä ikinä tavannut vaikka hän vieraileekin Suomessa silloin tällöin, mutta sosiaalinen media yhdisti meidät ennen meidän reissua Vegasiin. Oli tosi kiva, että saatiin koko porukka kyläillä :) Tytötkin tykkäs kun ne sai keksejä haha.
Illalla saavuttiin meidän hotelliin, joka oli vanha motelli ja ehkä mun suosikki tolla reissulla. Oli jo semimyöhä ja vettä sato kaatamalla, joten kävin kasteleen mun kengät tulvivalla kadulla ja hain itelleni yhden (1) alkoholipitoisen juoman. Se piti mut sit ilosena nukkumaanmenoon saakka. Seuraavana aamuna käytiin vielä käveleskelemässä kyseisessä osassa Vegasia ja syötiin aamupala, jonka joku random makso meille. Vissiin oli käyny tuuri kasinolla :)
Olin tosi tosi iloinen kun mun hostperhe kerto, että he lähtee Vegasiin ja mää pääsen mukaan! Oli hienoa nähdä Las Vegas ja Grand Canyon ja tavata omia sukulaisia. Ainiin sainhan tosiaan sitten tuolta reissulta salmiakkia mukaan!
Vegasin reissun jälkeen tää koronatilanne sitten räjähti käsiin ja tässä ollaan viime kuukaudet pysytty enemmän ja vähemmän kotona. Tosi tosi pitkään en käynyt missään ja sit aloin puistoilla mun kolumbialaisen kaverin kanssa. Käytiin myös Nashvillessä sillon, kun kaikki paikat oli vielä kiinni, ja otin kuvia ihan tyhjistä kaduista (yleensä niissä joutuu liikkua kyynerpäätaktiikalla oli vuoden- tai vuorokaudenaika mikä tahansa). Kävin pari kertaa vaeltamassa mun hostäidin kanssa ja yks viikonloppu ajeltiin Smoky Mountainsille mun hostien kanssa. Juhannuksena grillattiin ja syötiin ja juotiin ja kuunneltiin suomalaista musiikkia. Täällähän ei siis kukaan juhli mitään juhannuksia, mutta esittelin heille suomalaista kulttuuriperinnettä :D
Alle kuukausi ja oon ollut täällä vuoden. Mitä ihmettä..!? Vuosi jäljellä. Toisaalta se tuntuu pitkältä ajalta, mutta kun katsoo taaksepäin niin juurihan mä tänne tulin. Juuri vuosi sitten! Täällä koronarajoituksia on jo purettu aika paljon, mutta luvut ei oo kauheen rohkaisevia, joten tätä jonkin tasoista self-isolaatiota varmaan tulee mun osalta jatkumaan. Toivon kuitenkin, että pääsen näkemään muutakin kun meidän naapuruston kävelytiet ja paikallisen Walmartin. Ei siinä ei niissä mitään vikaa mut koko ajan kovasti koitan miettiä turvallisia tapoja seikkailla ja oottelen et tää tästä :D
From Tennessee with Love
maanantai 29. kesäkuuta 2020
sunnuntai 12. huhtikuuta 2020
Parasta au pairina olemisessa...
on se, että saa kavereita ympäri maailman!
Kuukausia sitten tsekkiläinen au pair Kaliforniasta kirjoitti meidän Tennesseen au pairien facebook-sivulle, että hän on tulossa Nashvilleen ja kaipaa seuraa/matkaopasta/vinkkejä. Vastasin hänelle ja viestittelimme pidemmän aikaa päätyen siihen, että hän viettäisi viikonlopun mun hostperheen luona ja mentäis yhdessä seikkailemaan. Tämä tyttö S sattui myös olemaan kaveri mun paikallisen kaverin saksalaisen R kanssa, joten päätettiin tehdä jotain yhdessä porukalla. R on muuten saapunut tänne viikkoa ennen mua ja hän aikoo myös olla täällä kaksi vuotta, ja puhuttiinkin kuinka spesiaalilta tuntuu et on tällainen vertaistuki :)
Perjantaina töitten jälkeen R ajeli mun luo, jätti autonsa ja mentiin Nashvilleen tapaamaan S. Mentiin ekana Wild Horse Salooniin, jossa annetaan ilmaisia line dancing -tunteja ja sen jälkeen suunnattiin Broadwaylle pubihyppelylle ja jaettiin meidän uusia tanssitaitoja muille ja opetettiin randomisti ihmisiä tanssimaan. Koska miksi ei? Meidän ilta oli ihan älyttömän mukava vaikka mun kengät alkoki sattua jossain kohti ja päätin ottaa iisimmin (no seuraavassa paikassa oli Queen-coverbändi enkä ottanu iisisti).
Nukuttiin kaikki kolme meidän vierashuoneessa ja seuraavana aamuna herättiin ihanaan auringonpaisteeseen. Hypättiin taas autoon tällä kertaa suuntana Radnor Lake State Park. Kierrettiin järvi ja otettiin paljon kuvia. Hyviä hommia!
Ulkohengailun jälkeen mentiin tsekkaamaan Factory at Franklin, joka on siis Nashvillen viereisessä paikassa Franklinissa (ylläri) kauppapaikaksi muutettu entinen tehdas. Syötiin myöhäinen lounas/aikainen illallinen sekä munkkijälkkärit. Tuli vähän huono olo. Mut toi paikka oli tosi söpö ja voisin hyvin mennä sinne uudestaan :) Franklin on myös itsessään tosi söpö pieni paikka. Se downtown on aika perus, mutta ite tykkäsin ajella niitä pienempiä teitä matkalla sinne ja myöhemmin takas kotiin.
Päästiin mun luo aika myöhään, joten oli R aika jatkaa matkaa omiin hommiinsa ja minä ja S päätettiin katsoa Netflixiä ja pestä pyykkiä xD Illan huipennukseksi lähdettiin vielä tsekkaamaan Mount Julietin yöelämä, mutta siinä ei kauaa mennyt. Ekassa paikassa poltettiin sisällä, joten käännyttiin ovelta pois ennenku tukehduttiin ja tokassa paikassa oli bändi, joka oli oikeesti kiva ja oltais jääty kuuntelemaan MUTTA jostain syystä äänet oli niin isolla, et melkeen menetettiin kuulo ja lähdettiin. Päädyttiin siis takas Netflixin pariin.
Seuraavan päivän agenda oli Jack Danielsin panimo. Mun unkarilainen ystävä D (joka muutti pois Nashvillestä ton viikonlopun jälkeen :( ) liittyi meidän seuraan ja taas oli niin ihanaa ajella Tennesseen maaseudulla, koska tosiaan panimo ei oo missään isossa kaupungissa vaan semmosessa pikku kylässä keskellä maatiloja ja peltoja ja lehmiä ja kaikkee.
Tää oli mun eka kerta viskipanimossa (oon käynyt aiemmin olutpanimossa Amsterdamissa) ja oli kyllä tosi mielenkiintoinen kierros vaikka en itse viskiä juokaan. Muistaako kukaan kun yhteen aikaan kaikilla teinitytöillä oli Jack Daniels toppi ja se oli coolein ikinä? Mun mielestä on aina ollut vähän noloa ¨mainostaa¨ jotain mihin sulla ei oo mitään yhteyksiä, mut eikö mulla ois nyt hyvä syy pitää sellasta paitaa ku voin kertoa faktoja Jack Danielin suhde-elämästä ja tiedän myös miten hän kuoli..?
Ton kierroksen jälkeen ajeltiin takaisin Nashvilleen pakollisiin turistinähtävyyksiin mm. seinämaalaukset (murals, en keksi mitään parempaa suomennosta niille) sekä Parthenonille. Oon tosi onnellinen et tapasin S kanssa ja sunnuntaiaamuna itse asiassa D kysyikin meiltä, että kauanko me ollaan tunnettu ja oli ihan hämmästynyt kun sanottiin et reilu vuorokausi sitten tavattiin. Seuraavan kerran tavataan varmaan sitten Euroopassa :) Oli myös hauska huomata oikeesti jo tuntevansa tätä aluetta ku pysty ihan päällikkönä esitellä paikkoja toiselle :p
Kuukausia sitten tsekkiläinen au pair Kaliforniasta kirjoitti meidän Tennesseen au pairien facebook-sivulle, että hän on tulossa Nashvilleen ja kaipaa seuraa/matkaopasta/vinkkejä. Vastasin hänelle ja viestittelimme pidemmän aikaa päätyen siihen, että hän viettäisi viikonlopun mun hostperheen luona ja mentäis yhdessä seikkailemaan. Tämä tyttö S sattui myös olemaan kaveri mun paikallisen kaverin saksalaisen R kanssa, joten päätettiin tehdä jotain yhdessä porukalla. R on muuten saapunut tänne viikkoa ennen mua ja hän aikoo myös olla täällä kaksi vuotta, ja puhuttiinkin kuinka spesiaalilta tuntuu et on tällainen vertaistuki :)
| Älkää tuomitko Nashvillessä on ok lähteä baanalle ruutupaidassa |
Nukuttiin kaikki kolme meidän vierashuoneessa ja seuraavana aamuna herättiin ihanaan auringonpaisteeseen. Hypättiin taas autoon tällä kertaa suuntana Radnor Lake State Park. Kierrettiin järvi ja otettiin paljon kuvia. Hyviä hommia!
Päästiin mun luo aika myöhään, joten oli R aika jatkaa matkaa omiin hommiinsa ja minä ja S päätettiin katsoa Netflixiä ja pestä pyykkiä xD Illan huipennukseksi lähdettiin vielä tsekkaamaan Mount Julietin yöelämä, mutta siinä ei kauaa mennyt. Ekassa paikassa poltettiin sisällä, joten käännyttiin ovelta pois ennenku tukehduttiin ja tokassa paikassa oli bändi, joka oli oikeesti kiva ja oltais jääty kuuntelemaan MUTTA jostain syystä äänet oli niin isolla, et melkeen menetettiin kuulo ja lähdettiin. Päädyttiin siis takas Netflixin pariin.
Seuraavan päivän agenda oli Jack Danielsin panimo. Mun unkarilainen ystävä D (joka muutti pois Nashvillestä ton viikonlopun jälkeen :( ) liittyi meidän seuraan ja taas oli niin ihanaa ajella Tennesseen maaseudulla, koska tosiaan panimo ei oo missään isossa kaupungissa vaan semmosessa pikku kylässä keskellä maatiloja ja peltoja ja lehmiä ja kaikkee.
| Tytöt ja Jack |
Tää oli mun eka kerta viskipanimossa (oon käynyt aiemmin olutpanimossa Amsterdamissa) ja oli kyllä tosi mielenkiintoinen kierros vaikka en itse viskiä juokaan. Muistaako kukaan kun yhteen aikaan kaikilla teinitytöillä oli Jack Daniels toppi ja se oli coolein ikinä? Mun mielestä on aina ollut vähän noloa ¨mainostaa¨ jotain mihin sulla ei oo mitään yhteyksiä, mut eikö mulla ois nyt hyvä syy pitää sellasta paitaa ku voin kertoa faktoja Jack Danielin suhde-elämästä ja tiedän myös miten hän kuoli..?
Ton kierroksen jälkeen ajeltiin takaisin Nashvilleen pakollisiin turistinähtävyyksiin mm. seinämaalaukset (murals, en keksi mitään parempaa suomennosta niille) sekä Parthenonille. Oon tosi onnellinen et tapasin S kanssa ja sunnuntaiaamuna itse asiassa D kysyikin meiltä, että kauanko me ollaan tunnettu ja oli ihan hämmästynyt kun sanottiin et reilu vuorokausi sitten tavattiin. Seuraavan kerran tavataan varmaan sitten Euroopassa :) Oli myös hauska huomata oikeesti jo tuntevansa tätä aluetta ku pysty ihan päällikkönä esitellä paikkoja toiselle :p
I don´t like this new episode of Black Mirror
Oon melko alusta saakka sanonut, että tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ikuisuuden. Se tunne tuli jotenkin kai siitä, että alusta saakka tää on tuntunut niin oikealta ja oon kokenut kuuluvani just tänne just nyt. Nyt toi ¨oon ollut täällä ikuisuuden¨ oon saanut ihan uuden merkityksen.
Oon nähnyt somessa jonkun miljoona meemiä siitä kuinka 2020 on jatkunut jo miljoona vuotta ja maaliskuu oli pisin kuukausi ikinä jne. Samaistun näihin ihan täysin! En voi uskoa, että uusi vuosi oli alle neljä kuukautta sitten, olin oon ollut ihan hetki sitten Losissa ja D.C.:ssä vailla huolen häivää. Ja kävin myös Vegasissa KUUKAUSI sitten mitä ihmettä (kirjoitan Vegasista oman postauksensa).
Noin kuukausi sitten Tennesseessä oli tuhoisa tornado ja henkilökohtaisesti mua hämmentää, että aiheesta ei löydy yhtä ainutta suomenkielistä uutista. Tiedän, että siitä uutisoitiin muualla Euroopassa, mutta vissiin Suomessa ei oo välii ku ei oo kyseessä NYC tai Losi. VAIKKA Pekka Rinne kuitenkin asuu Nashvillessä. Tuhoa siis tuli mm. Nashvillen joihinkin osiin sekä meidän pienessä Mount Julietissa on edelleen koteja, kouluja yms matalana (tosin eipä noilla kouluilla nyt niin väliä kun ei niihin kuitenkaan mentäis tän koronan takia) ja Cookeville, joka on mullekin tullut tutuksi isovanhempien asuinpaikkana kärsi tosi pahaa damagea ja suurin osa kuolonuhreista oli sieltä. Tornadohan toki oli vasta alkulämmittelyä tälle elämänpelille joka yhtäkkiä on muuttunut lapsiystävällisestä versiosta joksku ihmeen Zombivallankumousselviytymisseikkailuksi, jonkalaiset antaa mulle painajaisia...
Kukaan ei oo koronauutisoinnilta ja toimenpiteiltä välttynyt eli en sen tarkemmin syvenny itse virukseen, mutta siitä, mitä tää tarkoittaa mulle, suomalaisena au pairina Tennesseessä, kerron enemmän. Mää en oikeestaan juurikaan poistu tästä talosta, jossa asun. Käyn naapurustossa kävelyllä ja that´s it. Se kotona pysyminen ei ole mulle ongelma, oon kattonu tosi paljo Netflixiä ja Disney+ sekä lukenut. Oon myös joogaillut ja treenannut uusia taitoja. Eniten toki somettanut. En ole ylpeä. Sain joitain viikkoja sitten Suomen ulkoministeriöltä yhteydenoton (koska tein matkustusilmoituksen ennenkuin lähdin, joka btw kannattaa jokaisen suomalaisen tehdä AINA kun poistuu Suomesta!), että mitä meinaan ja tarvinko apua kotiin pääsemisessä. Moni au pair on ymmärrettävistä syistä halunnut lähteä kotiin ja se on heille suotu, mutta itselleni oli selvää, että jään tänne. Mulla on vielä yli vuosi täällä jäljellä, joten toivotaan, että ehdin vielä nähdä muutakin kun naapurustoa :) Plussina sanottakoon, että säästäminen on helppoa (mulla edelleen palkka juoksee, toki ajatukset on kaikkien niitten ihmisten luona jotka ovat menettäneet toimeentulonsa :/ ), oon varmaan nyt jo laihtunut kun en syö ulkona kaverien kanssa, yleissivistys kasvaa (toki vois kattoa jotain muuta kuin disneyleffoja ja murhaajanaiset dokumentteja...) ja ehkä tän jälkeen mulla on uusia jännittäviä taitoja.
Kyllähän tää tilanne surettaa mua aika ajoin ja kuten aiemmin mainitsin mulla on paha mieli niiden ihmisten puolesta, ketkä kärsii joko terveydellisesti tai jopa menettää henkensä sekä niiden ketkä joutuu tai on joutunut jo taloudelliseen ahdinkoon. Koitan silti ajatella positiivisesti, koska tällä hetkellä mä en pysty noille asioille tehdä yhtään mitään kuin hoitaa oman osani tästä eristyksissä pysymisestä ja tehdä työni edelleen niin hyvin kuin mahdollista. Tästä selvitään toverit!
![]() |
| Mun piti miettä tätäkin mut tän kuvan ottamisesta on alle kaks kuukautta :´D |
Oon nähnyt somessa jonkun miljoona meemiä siitä kuinka 2020 on jatkunut jo miljoona vuotta ja maaliskuu oli pisin kuukausi ikinä jne. Samaistun näihin ihan täysin! En voi uskoa, että uusi vuosi oli alle neljä kuukautta sitten, olin oon ollut ihan hetki sitten Losissa ja D.C.:ssä vailla huolen häivää. Ja kävin myös Vegasissa KUUKAUSI sitten mitä ihmettä (kirjoitan Vegasista oman postauksensa).
Noin kuukausi sitten Tennesseessä oli tuhoisa tornado ja henkilökohtaisesti mua hämmentää, että aiheesta ei löydy yhtä ainutta suomenkielistä uutista. Tiedän, että siitä uutisoitiin muualla Euroopassa, mutta vissiin Suomessa ei oo välii ku ei oo kyseessä NYC tai Losi. VAIKKA Pekka Rinne kuitenkin asuu Nashvillessä. Tuhoa siis tuli mm. Nashvillen joihinkin osiin sekä meidän pienessä Mount Julietissa on edelleen koteja, kouluja yms matalana (tosin eipä noilla kouluilla nyt niin väliä kun ei niihin kuitenkaan mentäis tän koronan takia) ja Cookeville, joka on mullekin tullut tutuksi isovanhempien asuinpaikkana kärsi tosi pahaa damagea ja suurin osa kuolonuhreista oli sieltä. Tornadohan toki oli vasta alkulämmittelyä tälle elämänpelille joka yhtäkkiä on muuttunut lapsiystävällisestä versiosta joksku ihmeen Zombivallankumousselviytymisseikkailuksi, jonkalaiset antaa mulle painajaisia...
Kukaan ei oo koronauutisoinnilta ja toimenpiteiltä välttynyt eli en sen tarkemmin syvenny itse virukseen, mutta siitä, mitä tää tarkoittaa mulle, suomalaisena au pairina Tennesseessä, kerron enemmän. Mää en oikeestaan juurikaan poistu tästä talosta, jossa asun. Käyn naapurustossa kävelyllä ja that´s it. Se kotona pysyminen ei ole mulle ongelma, oon kattonu tosi paljo Netflixiä ja Disney+ sekä lukenut. Oon myös joogaillut ja treenannut uusia taitoja. Eniten toki somettanut. En ole ylpeä. Sain joitain viikkoja sitten Suomen ulkoministeriöltä yhteydenoton (koska tein matkustusilmoituksen ennenkuin lähdin, joka btw kannattaa jokaisen suomalaisen tehdä AINA kun poistuu Suomesta!), että mitä meinaan ja tarvinko apua kotiin pääsemisessä. Moni au pair on ymmärrettävistä syistä halunnut lähteä kotiin ja se on heille suotu, mutta itselleni oli selvää, että jään tänne. Mulla on vielä yli vuosi täällä jäljellä, joten toivotaan, että ehdin vielä nähdä muutakin kun naapurustoa :) Plussina sanottakoon, että säästäminen on helppoa (mulla edelleen palkka juoksee, toki ajatukset on kaikkien niitten ihmisten luona jotka ovat menettäneet toimeentulonsa :/ ), oon varmaan nyt jo laihtunut kun en syö ulkona kaverien kanssa, yleissivistys kasvaa (toki vois kattoa jotain muuta kuin disneyleffoja ja murhaajanaiset dokumentteja...) ja ehkä tän jälkeen mulla on uusia jännittäviä taitoja.
Kyllähän tää tilanne surettaa mua aika ajoin ja kuten aiemmin mainitsin mulla on paha mieli niiden ihmisten puolesta, ketkä kärsii joko terveydellisesti tai jopa menettää henkensä sekä niiden ketkä joutuu tai on joutunut jo taloudelliseen ahdinkoon. Koitan silti ajatella positiivisesti, koska tällä hetkellä mä en pysty noille asioille tehdä yhtään mitään kuin hoitaa oman osani tästä eristyksissä pysymisestä ja tehdä työni edelleen niin hyvin kuin mahdollista. Tästä selvitään toverit!
torstai 13. helmikuuta 2020
Ystävänpäiväviikko
Kävin viime lauantaina mun kaverin Doran kanssa tsekkaamassa viimein Nashvillen ehkä omituisimman nähtävyyden Parthenonin :D siellä oli jotain remppoja meneillään ja yllä oleva kuva oli ainut josta onnistuin rajaamaan ne kaiken maan telineet ja muut pois. Meillä oli oikein mukava päivä ja Parthenonin lisäksi käytiin käveleskelemässä puistossa, jauhettiin shittiä, syötiin pulled porkia ja ajeltiin huviksemme 12 southiin muralille, jossa ei olla ennen käyty.
Sunnuntaina toisen ryhmän tukihenkilö (mun edellinen) oli järjestänyt tapaamisen poliisilaitoksella, jossa meille annettiin turvallisuusohjeita. Musta tuli ihan vainoharha, joten piilotin itteni mm. Tinderistä, ettei kukaan paloittelumurhaa mua. Hyvä tapaaminen siis.
Tapaamisen jälkeen menin Doran ja mun toisen kaverin Charlotten kanssa shoppailemaan. Ei pitänyt ostaa mitään, mutta ostin alesta kengät ja farkut. Mut tarvein niitä!
| Kattokaa kuinka nätit ne on!!! |
Tällä viikolla ollaan oltu tyttöjen kans sisällä melkeen joka päivä, koska säät on ollut aika sateisia... Tehtiin myös ystävänpäiväkortteja yksi päivä! Mulla oli niistä kuva, mut sit tajusin et niissä lukee kortinsaajien nimet, joten ehkä ei oo kovin hyvä idea jaella kuvia niistä interwebbiin.
Ihanaa ystävänpäivää ihmiset! <3
keskiviikko 5. helmikuuta 2020
Vuodenvaihde
Joulukuussa kävin roadtripillä Pohjois- ja Etelä-Carolinassa, jossa vierailtiin sekä saksalaisilla joulumarkkinoilla sekä Amerikan toisiksi parhaassa joulukylässä. Oli hienoa, vaikka kylään pääsyä piti odottaa 3 tuntia autossa jumittaen. Onneksi oli hyvää seuraa :)
Koristeltiin kaverien kanssa keksejä ja piparitalo!
Jouluaattona käytiin kirkossa ja joulupäivänä ihan vaan rentoiltiin kotona ja seuraavana viikonloppuna jatkettiin joulun juhlimista isovanhempien luona Cookevillessä.
Vuosi vaihtui sohvalla istuen. Televisiosta katsottiin ensin pallonpudotus NYCistä ja sitten nuotinpudotus Nashvillestä.
Uuden vuoden jälkeen sairastelin muutaman viikon ja se harmitti kun en päässyt oikein liikkumaan.
Tammikuun au pair -tapaaminen oli luistelua ja kyllä oli mukavaa pitkästä aikaa
Oon myös opetellut kihartamaan mun tukkaa ja alkaa näyttää jo aika kivalle :)
Koristeltiin kaverien kanssa keksejä ja piparitalo!
Vuosi vaihtui sohvalla istuen. Televisiosta katsottiin ensin pallonpudotus NYCistä ja sitten nuotinpudotus Nashvillestä.
Uuden vuoden jälkeen sairastelin muutaman viikon ja se harmitti kun en päässyt oikein liikkumaan.
Tammikuun au pair -tapaaminen oli luistelua ja kyllä oli mukavaa pitkästä aikaa
Oon myös opetellut kihartamaan mun tukkaa ja alkaa näyttää jo aika kivalle :)
tiistai 4. helmikuuta 2020
Washington DC
Mää kävin tammikuussa keskenäni pitkällä viikonlopulla (to-su) Washington DC:ssä moikkaamassa presidenttiä. Hyvä reissu ja hyvä kaupunki, menisin uudestaankin. Tehdään tämä nyt vähän eri tavalla eli listaan tähän mun TOP5 suositukset satunnaisessa järjestyksessä:
1. Duo Housing Hostel
Yövyn aina mun sooloreissuilla hostelleissa, koska niistä saa joko seuraa tai edes sen tunteen, että ei oo ihan yksin. Mun tän kertainen hostelli oli sijainniltaan hyvä: kävelin joka paikkaan ja respa oli auki 24/7, työntekijät mukavia ja joka aamu tarjoiltiin ilmaisia pannukakkuja. Kolmelta yöltä maksoin muistaakseni jotain 70 dollarin luokkaa isossa sekadormissa ja hyvin sain yöni nukuttua.
2. Arlingtonin sotilashautausmaa
Tää hautausmaa on Virginian puolella, mutta siis ihan lähellä DC:tä. Itse taas kävelin vaikka matkaa tulikin reilu tunti, mutta metrolla (tmv en niin ottanut selvää) olis päässyt hyvin perille! Itse asiassa varmaan just tän kävelyn takia (menin ekana päivänä perusturrenähtävyydet kuten Valkoinen talo ja sit tän hautausmaan eli kävelin yli neljä tuntia putkeen) mulla revähtikin nilkka ja seuraavina päivinä kävely ei ollut niin nautinto. Mutta palataas asiaan, toi hautausmaa on ilmainen, mutta varaudu turvatarkastuksiin. Lääniä on eli käveltyä tulee vaikka menisitkin perille julkisilla tai omalla autolla. Itse onnistuin just missaamaan tuntemattoman sotilaan patsaan vahdinvaihdon, mutta sen sijaan näin ihan oikean hautajaiskulkueen. Don't get me wrong, hautajaiset ei oo kiva asia, mutta tuolla se juhlallisuus oli vähän omaa luokkaansa ja oli hienoa sattua oikeaan paikkaan oikeeseen aikaan.
3. Supreme Court of the United States
Kyllä, korkeimpaan oikeuteen pääsee vierailemaan! Ilmeisesti siellä pääsisi katsomaan ihan oikeuskäsittelyjä, mutta niitä on vain alkuviikosta ja mää olin mestoilla loppuviikosta. Siellä oikeussalissa kuitenkin oli semmoinen lyhyt luento paikan historiasta ja siitä miten hommat toimii sekä toisessa huoneessa pyöri nonstoppina video, jossa haastateltiin eri ihmisiä, jotka jollain tavalla liittyy tohon systeemiin. Ainiin ja taaskin varaudu turvatarkastuksiin sisälle mentäessä!
Seuraavat kaksi on molemmat museoita National Mallilla. Se on siis alue, missä oli semmonen nätti puisto (ois varmaan kiva paikka hengailla lämpimämmällä säällä!) ja sen ympärillä on useampi museo, jotka muuten kaikki on ilmaisia. Jokaisessa on myöskin tuo jo noin miljoonaan kertaan mainittu turvatarkastus, että jätä suosiolla puukot ja pippurisumutteet kotiin heh.
4. National Air and Space Museum
Nimikin sen kertoo eli kaikenlaista avaruus- ja lentokonejuttua museo täynnä! Mua harmittaa, että en ottanut oikein kuvia tuolla, mutta siis oli niin paljon monenlaista nähtävää, että en todellakaan ehtinyt kaikkea yhdellä kertaa käymään läpi. Mua on aina kiehtonut avaruus ja tämmöisenä matkusteluhulluna on myös kiva tietää, miten ne muakin kuljettavat koneet oikein toimii :)
5. National Museum of American History
Tää oli mun viimeinen kohde ennenkuin otin junan lentokentälle. Mun piti alunperin mennä National Museum of Natural Historyyn, mutta mun jalkaan sattui niin paljo ja tämä oli lyhyemmän kävelyn päässä, että käytännön syistä sitten tänne. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka paljon tästä tykkäsin! Taaskaan en todellakaan ehtinyt kiertää koko paikkaa, mutta kävin oppimassa juttuja presidenteistä, pikaruuasta ja feminismistä.
Tässä kirjoittaessa tajusin että mulla jäi kyllä näkemättä niin paljon, että pitää varmaan tonnekin mennä joskus uudestaan vielä. Musta on ihan älyttömän hienoa, että on tommoinen paikka, joka on täynnä historiaa ja informaatiota ja se (lähes) kaikki on saatavilla ilmaiseksi!
Los Angeles
Nyt on hiukan kirjoittelu jäänyt hupsis. Mulla on aika paljon kirittävää ja ajattelin tällee sekoittaa lukijoiden (joita on ehkä kaks lol) päät ja kirjoittaa menneistä jutuista peilikuvajärjestyksessä eli aloittaa siitä, mitä on tapahtunut viimeksi...
Viime viikolla siis otin pari päivää lomaa ja lähdin mun hostäidin kanssa lomalle Los Angelesiin. Kumpikaan meistä ei ollut ollut siellä aiemmin ja voi pojat kun olikin mukava reissu! Musta tuntuu, että kaikki haaveilee Losista, mutta kukaan ei tykkää siitä ja jälkikäteen kuulee vain kuinka siellä on likaista ja mikään ei toimi ja ihmisiä on liikaa. No ensinnäkin oletitko olevasi ainut ihminen Los Angelesissa haha.
DAY 1
(laita soimaan La La Landin soundtrack)
Torstaina herättiin AIKAISIN, mutta onneks lento oli pitkä joten jatkoin yöunia kunhan päästiin koneeseen. Aikaeron takia oltiin jo ennen puoltapäivää Kaliforniassa. Kentältä otettiin Flyaway shuttle bus (8dollaria nenä) Hollywoodiin, jossa yövyttiin ensimmäinen yö hostellissa ihan Walk of Famen kulmilla. Jätettiin laukut hostelliin ja käytiin ensin tankkaamassa Mäkkärissä ja sen jälkeen metsästettiin vuokrattavat elektroniset pyörät. Minähän olen pyöräilynvihaaja93, mutta noi elektroniset pyörät oli ihan kätsyt ja on mun salilla käynnistäkin ehkä jotain hyötyä ollut kun se normipyöräilykään ei tuntunut NIIN pahalta. Tosiaan jos joku miettii nyt menevänsä Losiin (tai johkin muualle) ja vuokraavansa elektronisen pyörän vinkkinä vaan, että ne ei välttämättä ole täyteen ladattuja. Me siis säästeltiin virtaa ja ajettiin normivaihteella tasaisella, alamäissä ja loivissa ylämäissä. Ajeltiin Griffith Observatorylle sekä Hollywood signin ylä- ja alapuolelle. Aika lailla se päivä siinä vierähtikin, mut oli mukavaa eikä varmasti oltais jaksettu jalkaisin pyöriä noin monella eri polulla. Tarkkoja lukuja en muista, mutta pyöräiltiin jotain 4-6h ja maksettiin kumpikin jotain 15-20 dollaria eli ei paha ollenkaan!
Oli jo pimeetä kun palauteltiin pyörät lähimpään palautuspisteeseen ja mentiin etsimään juotavaa. Niin siis, jos meinaat suunnata tonne kukkuloille pyörimään ihan sama jalkaisin, pyörällä tai käsillä kävellen, OTA JUOTAVAA mukaan. Musta tuntu et mun suu oli kuiva mahalaukkuun asti siinä kohti ku tuolta viimein lähdettiin :D Ja siis tämä oli kuitenkin tammikuussa, että voin vain kuvitella, mikä tilanne on heinäkuussa jos menis vähän seikkailemaan.
Tehtiin nopee puhelinten latausstoppi hostellilla ja mentiin vielä ennen yöunia kiertelemään Walk of Famea sekä illalliselle venäläiseen ravintolaan. Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan!
DAY 2
(Laita soimaan jotain kivoja aurinkoisia roadtrip biisejä)
Seuraavana aamuna syötiin aamupala hostellilla (ja mää purasin itteäni hampaaseen anteeks mitä) ja suunnattiin autovuokraamolle. Oltiin vuokrattu auto loppulomaksi ja lähdettiin ajamaan rantaa pitkin Santa Barbaraan. Pysähdytiin muutamalla random biitsillä matkan varrella ja ihailtiin maisemia
Santa Barbarassa käytiin syömässä In N Out Burgerissa ja seuraavana näätte taas mun iloisen ¨sain ruokaa¨ -ilmeen haha
Mua naurattaa nää ruokakuvat. Toi ilo ei oo feikattua. Lähdettiin ajelamaan takaisin päin ja pysähdeltiin taas matkalla eri rannoilla. Auringonlaskua varten tähdättiin siihen, et oltais pysähdyksissä jollain rannalla ja onnistuttiin täpärästi! Hyvä me!
Meidän kahden seuraavan yön majoitus oli hostelli Santa Monicassa ja oli kyllä taas nappivalinta yöpymiseen. Kirjauduttiin siis taas hostelliin ja koska ilta oli nuori suunnattiin Santa Monica Pierille. Syötiin pehmikset ja käytiin maailmanpyörässä. Tykkäsin kyllä Santa Monicasta tukikohtana ihan tosi paljon, en voi ku suositella!
DAY 3
(ei musiikkia)
Sovittiin etukäteen että lauantaina herätään aikaisin. Mentiin rantaan katsomaan auringonnousu, joka tapahtui siis siinä 6.30 pintaan. Aikaerossa oli se hyvä puoli, että 6.30 Losissa on 8.30 Nashvillessä, joten ei tuntunut niin pahalta herätä ajoissa. Hostellin aamupala alkoi 7.30, napattiin evästä ja suunnattiin paikkaan, joka oli mulle henkilökohtaisesti yks jota odotin eniten (toinen ykkössijan jakaja sitten tämän jälkeen ;) ).
(Laita soimaan mikä tahansa Glee soundtrack)
Oltiin varattu siis aamu yhdeksältä alkava studiokierros Paramount studioille. Meitä oli semmoinen seitsemän hengen joukko, jota opas kierrätti studioilla ja esitteli kaikkea jännää. Ihan alkuun saatiin ottaa kuvat Oscar-patsaan kanssa ja sitten nähtiin mm. teatteri, jossa pidetään ensi-iltanäytöksiä (Forrest Gump oli eka leffa ikinä joka näytettiin siellä!) sekä eri elokuvien ja leffojen kuvauspaikkoja. Meidän opas sattui olemaan Glee-fani niinkuin minäkin ja kuulin kaikkia jänniä juttuja Gleestä! Päästiin käymään myös Dr. Philin kuvausstudiossa sekä Grace & Frankie tv-sarjan lavasteissa. Näissä kahdessa ei saanut tosin kuvata ollenkaan.
| Stage 11 ja 12 on ne missä Glee on suurimmalta osin kuvattu! |
| Tämä huone oli se diner, missä Gleen Rachel, Santana ja Kurt työskenteli opiskellessaan New Yorkissa |
| Tää taas on studioiden kahvila/matkamuistomyymälä, jota käytettiin Gleen Breadstix-ravintolana |
Studiokierros kesti kokonaisuudessaan pari tuntia ja sen jälkeen suunnattiin mun pyhiinvaelluskohteeseen... 2005 Suomessa alettiin näyttämään O.C. nimistä televisiosarjaa, jonka varmasti jokainen mun ikäluokasta muistaa edes jotenkuten. Itse oon ihan hullu fani ja omistan kaikki tuotantokaudet ja ne on katottu läpi muutamaan kertaan... Muistan kerran ku olin hengailemassa kaverien kanssa parin kilometrin päässä, kunnes tajusin, et O.C. alkaa parin minuutin päästä enkä oo varmaan ikinä pyöräillyt niin nopeeta kotiin.
(laita soimaan Phantom Planetin California)
O.C. sijoittuu Newport Beachille, joka on ihan oikea paikka, mutta tiesittekö, että sitä on oikeasti kuvattu enemmän Redondo Beachillä? Sinne siis. Pierillä oli kahvila, jossa Seth, Ryan, Summer ja Marissa usein vietti aikaa ja monia skeittailu-/pyöräily-/hengailukohtauksia on kuvattu laiturilla.
| Valitettavasti en ihan kauheena kehdannut kuvailla. Toi oli ravintola niin ei tilattu mitään joten käytiin vaan ovella kääntymässä. |
![]() |
| Täs mä oottelemassa Ryania hihi. Oon kyllä tasasesti Team Ryan JA Team Seth. |
Tuolta meni taas semmoinen tunteroinen ajella takaisin Santa Monicaan, jossa ihailtiin taas auringonlasku, käveltiin rantaa pitkin, syötiin sushi-illallinen ja jätskijälkkäri ja juotiin vähän viintä. Seuraavana aamuna oli taas aikainen herätys, aamupalan kautta palauttamaan autoa ja bussilla lentokentälle. Onnistunut reissu kaiken kaikkiaan ja voisin todellakin vielä palata Los Angelesiin seikkailemaan vähän lisää!
Tilaa:
Kommentit (Atom)
Las Vegas ja Grand Canyon
Maaliskuun alussa sain värittää mun osavaltiokartasta kaks uutta osavaltiota, kun mentiin sinne lomalle mun hostperheen kanssa. Ennen meid...
-
on se, että saa kavereita ympäri maailman! Kuukausia sitten tsekkiläinen au pair Kaliforniasta kirjoitti meidän Tennesseen au pairien face...
-
Oon melko alusta saakka sanonut, että tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ikuisuuden. Se tunne tuli jotenkin kai siitä, että alusta saakka tä...
-
Mun eka oikea loma oli viime viikonloppuna ja se suuntautui Floridan osavaltioon Orlandoon. Mää oon aina sanonut, että jos joskus Amerikan Y...














