Satumaassa

Otsikko sen kertoo, siltä musta tuntuu. Tuntuu siis ihanko oisin jossain satumaassa, jossa ajan käsite on ihan eri ku oikeessa elämässä. Vaikuttaa osittain varmaan se, että täällä mennään tällee syyskuun alussa edelleen yli 30 asteen lämpötiloissa parhaimmillaan. Viikot vilahtaa ohi ihan supernopeeta! Vois ajatella kun ¨jumittaa¨ kotona kahden pikkuisen kanssa kasista viiteen (seuraavan kuukauden ajan itse asiassa seiskasta viiteen), alkais arki puuduttamaan. Mutta ei, nää päivät kuluu ihan vilauksessa. Mulla on mielessä kaikkea hienoa kivaa mitä kehitellään tyttöjen kanssa päiviemme iloksi, mutta en oo ees päässyt toteuttaan mitään, kun tuntuu et päivästä loppuu tunnit :D

Viime viikon perjantaina sain viimein paikallisen ajokortin ja se olikin sitten niin työn ja tuskan takana, että taidan tehdä siitä ihan oman tekstinsä jossakin kohti. Nyt mulla on lompakon täytteenä semmonen paperinen lappu, mutta tällä tai ens viikolla pitäis postista kilahtaa ihan virallinenkin ajokortti. Kortin saamisen kunniaksi lähdinkin sitten perjantaina toisen Nashvillessä asuvan suomalaisen au pairin kanssa Live on the Green nimiseen tapahtumaan, joka on siis ilmainen musiikkifestari tuolla keskustan pinnassa. En tuntenut mitään siellä esiintyviä bändejä ennestään, mutta musiikki oli hyvää ja fiilis mukava! Jos oon täällä vuoden päästä niin pitää ottaa uusiksi vaikka heti useampanakin päivänä :)

Lauantaina rentoilin ja nukuin tosi myöhään. Mää oon ollu aika väsynyt työpäivien jälkeen ja sitten viikonloppuna on uni maistunut. Vaikka koen kotiutuneeni tänne ihan tosi hyvin niin luulen, että silti tämä uusi tilanne ja jo se, että elän vieraskielisessä ympäristössä, kuormittaa mua vielä. Onneks tosiaan viikonloppuisin voi levätä ja viikollakin ottaa iltaisin rennosti! Kattelin sit vähän Netflixiä ja menin uima-altaalle ja illalla vielä ajelin kaverin luo kattomaan leffaa.

Sunnuntaina mentiin hostperheen ja heidän naapurien kanssa eläintarhaan. Menomatkalla toinen neiti alko kitistä omituisesti ja eiköhän vaan sieltä pikku oksut tullut syliin. Onneks omaansa eikä mun :D Mun paikka autossa on siis takapenkin keskellä kahden turvaistuimen välissä. Siinä onki aina melkoinen kiipeeminen ja ahtautuminen. Oon sanonut kaikille, että se on mun mittari, että niin kauan kun mahdun vielä istuinten väliin niin asiat on hyvin eikä oo Amerikka päässy liikaa kertymään vyötärölle. Oksut ei ihan yltäny muhun saakka, mutta hajusta pääsin nauttimaan siitäkin huolimatta. Se ei sit ollut mitään vakavampaa, joten päästiin eläintarhaan saakka. Mun perheellä on kausikortti eläintarhaan ja mää oon siinä mukana, joten pääsen sinne vuoden aikana niin usein kun vaan haluan!

Ja pääsin karuselliin!

Teen nyt muutaman viikon poikkeuksellisesti 7-17 pituista päivää ja koska järjestön säännöt sanoo että 45h on maksimi niin perjantai on sitten aina pätkäpäivä, jolloin hostisän vanhemmat tulee paikkaamaan mut loppupäiväksi. 7-8 on aina mukavan rentoa, kun tytöt vasta heräilee, joten usein haen ne vaan mun huoneeseen ja esim makoillaan yhdessä mun sängyssä. Niillä on leikkikehä mun huoneessa, joten voin rauhassa pukea, harjata hiukset yms vaikka oonkin jo ¨töissä¨. Tällä viikolla en kuitenkaan tee perjantaina töitä ollenkaan vaan huomenillalla hyppään yöbussiin ja perjantaiaamuna löydän itseni toivottavasti Chicagosta, mutta siitä lisää sitten ens viikon puolella ;)

Love,
Tiia